Saalistilasto:
03.12. Hieno jahtipäivä takana. Lopetamme hirvijahdit tältä vuodelta tähän tyytyväisin mielin. Molemmat koirat löysivät hirvet heti aamusta. Tällä kertaa loppu menikin kuin "käsikirjoituksen mukaan". Onnittelut Janille ja Rikulle kaadoista! Syksy vierähti oikeastaan aika nopeasti. Monia mukavia muistoja saimme jahdista tänäkin syksynä. Niitä voimme yksin ja yhdessä muistella talven ja kevään aikana, kun jo samalla kaihoisin mielin odotamme ensi syksyn jahteja... 19.11. Vasajahti on vaikeata, varsinkin kun lunta ei ole maassa. Kuitenkin yritettiin, ja hirviäkin löytyi, mutta pääasiassa täysikasvuisia. Yhdestä vasaporukasta saatiin näköhavainto, mutta koirat eivät osuneet sen jäljille. Sunnuntaista tuli vapaapäivä, kun Pinalla ilmeni illalla vakavia vatsavaivoja, ja edessä oli lääkärireissu. Hyviä uutisia on kuitenkin kerrottavana: Lääkkeet ovat tehonneet, ja koira on hyvää vauhtia toipumassa!  6.11 Peijaisten jälkitunnelmissa työnnyttiin maastoon. Vehkaniemestä kuunneltiin komeaa haukkua, kunnes hirvi nähtiin, ja todettiin sen olevan väärää mallia. Hämäräkin alkoi vaikuttaa, ja katsottiin parhaaksi siirtyä tukikohtaan hirvikeittoa nauttimaan. Aamu alkoi heti Oscar- pystien jakamisella, ja mikä hienointa, kaikki roolisuoritukset ja filmaamiset palkittiin. Kiitos Markulle gaalan järjestelyistä!  30.10. Aamulla tiedossamme oli mukavasti hirven jälkiä, myös käypäisiä vasaporukoita oli jäljen tekijöinä. Mutta aina ei onni ole matkassa. Kaatoa emme hyvistä yrityksistä huolimatta saaneet. Useampikin mies pääsi kuitenkin hirviä näkemään. Iltapäivällä koirat haukkuivat kaksiäänisesti samaa yksinäistä aikuista, metsä raikasi. Eipä taida koirat ymmärtää, että miksi tuo viereen hiipivä isäntä ei ammu, vaikka mahdollisuuksia olisi. Ari pääsi kännykällä kuvaamaan pienen videopätkän hirvestä ja koirista. Edes se Arille muistoksi, kun ei ampua saanut. Positiivisella mielellä kohti uusia seikkailuita ja innolla odottelemaan lähestyviä peijaisia. 29.10. Olipas kerrankin komea ja lämmin syyspäivä! Vasajahti on vaikea laji. Pina löysi kuitenkin yhden hirven, joka iloisesti jatkaa hirvenelämäänsä Sonkarin metsissä. Onnekseen oli täysikasvuinen!  23.10. Mukava jahtipäivä takana. Jani pääsi kaatamaan aamupäivällä Nalalta lehmän. Onnittelut Janille! Iltapäivällä Pinakin sai hirvihaukun, mutta haukuttava paljastui myös lehmäksi, jota ei nyt voida kaataa. Ainakin Jannella ja Arilla olisi ollut mahdollisuus tämäkin hirvi ampua. Jahdin lähestyessä loppuaan muuttuu jahti valikoivammaksi, kun käytettävissä enää kaksi vasan ja yksi aikuisen lupa. Jahtaamme siis ensin vasoja.   Janin ampuma lehmä kaatui melkein puolen kilometrin päähän lähimmältä tieltä keskelle vetistä suota louhikkoisen ja risukkoisen taipaleen päähän. Vetomiehillä hiki valui ja välillä pidettiin huilaustaukoja, mutta lehmä saatiin auton lavalle asti. Kehut sille porukalle joka viitsi vetourakkaan lähteä!  Ari kuivattelevat Multiksen tulilla.  22.10. Ensimmäinen sateinen jahtipäivä tälle syksylle. Pina löysi Vehkaniemestä mullikan, ja Pena kellisti hirven Näre- Pentin kuusikkoon. Pena nousi suorituksellaan sarjakärkeen: kaksi aikuista ja vasa. Näinköhän Pertti innostuu tulemaan viikon päästä tilannetta korjaamaan? Terveiset sinne Kerimäelle! Kuva(t): Pekka Huu  ottaa mukit. Lanka mukien pohjiin kiinni, ja kohta meillä on toimiva VHF- yhteys! Kepsimiehet kyykkyyn! Kyllä on tämä hirvenmetsästys pelkkää teknologian juhlaa! 17.10. Tuhruinen ja kostea aamu muuttui hienoksi lokakuun päiväksi, varsinkin kun Harri ja Ari saivat lehmän vasoineen kaadetuksi Mutrikkaalla. Hirvet toi passimiesten eteen Nala. Enempää tapahtumia ei ollut, ja lopetimmekin jo hyvissä ajoin. Täällä jossakin sen vasan pitäisi olla! Nala ja kaatomiehet.   16.10. Kertakaikkisen upea syyspäivä. Aamu alkoi kahvitilaisuudella Pinan 50. hirven kunniaksi. Kiitos kahvista ja maukkaista korvapuusteista Mia ja Janne! Kiitos myös Pekka Maliselle mukavasta puheesta, Pekka suuntaa alkuviikosta takaisin Helsinkiin. Pekka oli ihan oikeassa, kun arvioi Harrin alustusta jahdin alkaessa erityisen ansiokkaaksi, ei pitäisi olla enää kenellekään epäselvää, miten hirvijahdissa toimitaan. Olen Pekan kanssa täysin samaa mieltä. Seuramme kotisivutkin saivat häneltä kehuja, mikä tietysti lämmittää meidän ylläpitäjien mieltä. Kiitos! Iltapäivällä Pina löysi vasaporukan, ja tuplavasat kaatuivat Pertti Huuskosen tarkkoihin laukauksiin. Tämän päiväisellä toiminnallaan Pertti nousi kaatotilaston ykköseksi. Onnittelut!   15.10.  Jahti alkoi mainiosti. Heti aamulla Janne kaatoi vasan, ja vähän myöhemmin Pena lehmän. Iltapäiväkin sujui vauhdikkaissa merkeissä, saaliiksi saatiin vielä komea sonni kaatajana Pertti H.     Pari kappaletta on vielä sentään mukana! Pertti onnistui kaatamaan sarvipään.  13.10. Edistystä se on lihanpaloittelukin! Kuvat: Pipsa Ajoittainen valojen himmeneminen Sonkarilla johtuu useiden lihamyllyjen yhtäaikaisesta käytöstä. Häiriöt ovat ohimeneviä! 09.10. Klikkaamalla kuvaa se aukeaa isompana uuteen ikkunaan     Passipaikkojen arvonta saa ilmeet vakaviksi. Mainio sää suosi jahtia viikonloppuna. Aika pitkiä päiviä tehtiinkin, kun oli mukavan valoisaa. passimies tien mutkassa on Huuskosen Pertti. Hirvipassiin ei kannata lähteä, jos ei näistä maisemista tykkää.08.10.   |