Tälle sivulle kootaan kuvia ja pieniä tarinoita seuramme metsästyskoirista. Materiaalia otetaan innolla vastaan. FI KVA Pina, synt. 15.4 2004 Seuramme hirvenmetsästys on nyt muutaman vuoden ajan keskittynyt yhä enemmän koirametsästykseen, ajometsästystäkin vielä toki harrastetaan. Naapuriseurojen hirvikoiramiehiä kävi koirineen meitä ensin auttamassa ja siitä sitten innostuimme itsekin ottamaan harmaa norjanhirvikoira nartun, joka tottelee nimeä Pina. (Tottelee aina, kun haluaa :)) Pinan emä on Leilikallion Karo ja kasvattaja on Reijo Tölli, Reisjärveltä. Isä on vesantolainen Tessu, jonka omistaa Ilkka Hänninen. Alkutaipale ensimmäisen hirvikoiran kanssa oli vaativa, mutta hauska. Pinan ollessa vielä nuori koira, hirvi pääsi potkaisemaan koiraa, josta syntyi koiralle pelko hirviä kohtaan. Tässä voi taas kiitellä Vesannon muutamia muita hirvikoiramiehiä kannustuksesta, neuvoista ja avunannosta. Arkuus saatiin kuin saatiinkin kaikkoamaan, ja Pinasta on vuosien mittaan kehittynyt varsin hyvä hirvenhaukkuja. Viime jahtikauden jälkeen oli Pinalta kellistetty jo lähes viisikymmentä hirveä. Yöksikin joskus on metsään jäänyt haukkumaan, joten sitkeyttä löytyy, omistajansa iloksi ja harmiksi. Myös plussaa on, että Pina ylittää uimalla pieniä vesistöjä hirven jäljessä, metsästysaluettamme halkoo nimittäin muutaman metrin leveä Asinjoki. Pina on ihmisystävällinen ja rauhallinen koira, jopa kaadoillakin se käyttäytyy mallikkaasti, karvan nyhtämistä lukuun ottamatta. Se suotakoon, kun saalista saadaan. Talvella 2009 innostuimme etsiskelemään Pinalle uroskoiraa kaveriksi, jotta jälkikasvuakin saataisiin. Jalostusneuvojan avustuksella löytyikin isäksi varsin kelpo yksilö, FIN KVA Vanuvuoren Nopsa. Rauhallisen odotusajan päätteeksi syntyi viisi terhakkaa ja tervettä pentua, kaksi urosta ja kolme narttua. Jo ennen astutusta olimme päättäneet, että yksi narttupentu jää meille. Meidän pennun nimeksi tuli Nala. Nala on ihmisystävällinen ja vilkas koira. Viime syksy oli hyvää oppia nuorelle koiralle, ja tänä syksynä Nala on jo haukkunut hirveä hienosti ja on sitkeä seuraamaan. Toisella yrityksellä saatiin AVO 1 - tulos haukkukokeissa, joten nyt sitten päästään voittajaluokan kokeisiin kisaamaan. Nyt kuitenkin keskitytään oman seuran hirvenmetsästykseen, suunnitellaan koetouhuja sitten vähän myöhemmin uudelleen. Kesällä Vesannon näyttelyssä Nala sai arvostelussa ERI:n, joten ulkomuotokin on kohdallaan. Toivotaan kaatoja Nalalle syksyn jahdeissa. Hyvää Jahtisyksyä kaikille hirvenmetsästäjille! Tässä kuva meidän perheen uusimmasta jäsenestä, Pimusta, 3-vuotiaasta patterdalenterrieri nartusta. Pimu tuli meille kaksi vuotiaana. Pimu on toimiva luolakoira, joka viime talven ja kevään mittaan oli suureksi avuksi pienpetojahdeissa. Sen lisäksi tänä syksynä Pimu on päässyt osoittamaan kykynsä niin vesilintujen kuin metsäkanalintujenkin metsästyksessä, ennenkaikkea haavakkolintujen etsintä on Pimun bravuuri. Ei pitäisi ikinä kehua, mutta lähes 100 %:sesti haavakot ovat löytyneet. Myös salaperäisesti kadonneet kuolleet linnut löytyvät. On hyvä saada saaliit talteen metsästä, olemme käyneet kavereita tarvittaessa auttamassa Pimun kanssa. Ja koiralle se on mielekästä tekemistä, saa käyttää nenäänsä ja pääsee ylpeilemään löytämällään saaliilla. Pimu on siis ulkomuodoltaan pieni ja vaatimaton, mutta riistaverisyys, miellyttämisen haluinen luonne ja älykkyys tekevät Pimusta loistopakkauksen. Hyvin kilttinä, ihmisystävällisenä ja leikkisänä koirana Pimusta on paljon iloa myös perheemme lapsille, jotka ovat ottaneet Pimun hoitamisen ja ulkoiluttamisen kunniatehtäväkseen. 3.10.2011 Mia Taunilan Harri keväällä 2010 suomenpystykorvan pennun Nurmosta. Otso on hyväluontoinen ja sopivan itsepäinen koira, kuten kansalliskoiramme kuuluukin. Ensimmäinen syksy oli Otsolle täynnä kaikkea uutta ja jännittävää. Onnea myös syksyn 2011 lintujahteihin Otsolle! (Kuvat: Harri) |








